Miekkakalaa Kirjasto Benaldemassa Ravintola Alternativo Täälllä tien päällä heräsi yksi ajatus vaan. Laitan tämmöisen biisin: Harry Connick JR; Trying To Matter Valmistauminen ensimmäiseen opasretkeen saattaa kuvien perusteella näyttää ihanteelliselta. Tosiasiassa opeteltavaa riiittää ja asiaa muistettavaksi on paljon. Huh...
kesä 2018 Viime kesänä tapasin Ophélien. Hänen kanssaan yhdessä vietetty aika sai minut ajattelemaan ulkomailla asumisesta uudella tavalla. Hän luotti minuun ja kykyihini. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että kykenisimme voittamaan etäisyyden tuoman hankaluuden. Hän on paljon minua kansainvälisempi ranskatar, joka oli asunut Pariisissakin liki 10 vuotta. Puhuimme päivittäin puhelimessa vaikkemme nähneet usein. Lopulta totesimme ettemme voi odottaa pidempään. Ophélie on muiden asioiden ohella rokkari, joka uudisti myös minun käsitykseni rokkenrollista. Muistan varmasti pysyvästi miten hän sanoi, että älä luule tietäväsi asioista aina paremmin kuin muut. Tässä linkki hänen exänsä bändin pääsiäiseenkin erinomaisesti sopivan levyn päätösraitaan: W.A.S.P. - Golgatha
Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Näin alkaa lempikirjani Täällä Pohjantähden alla. Matkalla näkee, jotakin mitä kotona ei huomaa. Aluksi on vain uusi ympäristö, mutta pian jo luonto näyttää kyntensä. On ehkä koti-ikävä. Ehkä kokee iljetystä kotimaan arkea kohtaan tai sitten uudet tavat vieraassa kulttuurissa ihmetyttävät. Tosiasia on, että kulttuurit ovat ainutlaatuisia. Suomi on koulutusihme. Suoraan metsistä ja torpparien arjesta yliopistoihin yhden sukupolven siirtymällä. Se ei edes ole ainut asia missä olen liiankin suomalainen Linkkiä: Lauri Tähkä; Minun Suomeni
Kommentit
Lähetä kommentti